         Luvaton kopiointi kielletty! .: copyright-merino2006:. |
Marsuharrastajat.Com |
Yksin, pareittain vai laumassa? Kaksin aina kaunihimpi... Marsut ovat laumaeläimiä. Luonnonvaraiset villimarsutkin elävät laumoissa, ja laumastaan erilleen joutunut marsu päätyy helpommin petojen saaliiksi. Niinpä yksinään oloa voisi sanoa jopa marsulle luonnottomaksi olotilaksi, ja lemmikkimarsujakin tulisi pitää aina vähintään kaksin kappalein. Kahdestaan pidettynä marsut voivat touhuta keskenään ja tukeutua toisiinsa pelottavissa tilanteissa. Niille on aina seuraa toisistaan, silloinkin kun omistaja ei ole paikalla. Yksin pidetty marsu saattaa helposti tylsistyä ja passivoitua. Omistajan seura toki piristää ja ilahduttaa yksinäistä marsua, mutta se ei pysty täysin korvaamaan omaa lajikumppania. ...mutta porukassa vielä hauskempaa! Jos omistajan marsuinnostus kasvaa, talouteen saattaa ilmestyä lisää marsuja. Tällöin marsuja voi edelleen pitää tietysti paitsi pareittain, mutta yhdistellä myös pienemmäksi tai suuremmaksi laumaksi. Marsulaumaan kehittyy oma hierarkia, jossa jokaisella sen jäsenellä on oma paikkansa. Mutta touhua ja puuhailua varmasti riittää, onhan ympärillä paljon lajitovereita -aivan kuten luonnossa villimarsuilla. Omistajallakin on hauskaa marsulauman elämää seuratessa. Uroksia, naaraita vai molempia? Marsut ovat pääasiassa varsin sopuisia eläimiä, mutta joskus niidenkin välille voi tulla kärhämää ja eripuraa. Pienistä satunnaisista nahisteluista ei toki pidä huolestua, ne kuuluvat marsulauman elämään. Varmiten toimeen tulee uros-naaras yhdistelmä, mutta tällöin uros on kastroitava, muuten tiedossa on poikasia. Myös naaraat tulevat hyvin toimeen keskenään, tosin joitain poikkeustapauksia on toki olemassa. Uroksiakin voi pitää samassa häkissä, ja melko usein nekin tulevat vallan mainiosti toimeen yhdessä. Kuitenkin jos samassa taloudessa elää naaraita tai uroksia käytetään astutukseen, saattaa riitoja aiheutua. Kahta täysikasvuista urosta voi olla vaikea tutustuttaa toisiinsa. Parhaiten tulevat toimeen nuori ja vanha uros tai aivan pienestä asti yhdessä olleet urokset. Joskus voi myös käydä niin, että urokset tulevat aluksi hyvin toimeen keskenään, mutta tultuaan "murrosikään" urosten välit kiristyvät, mikä saattaa johtaa tappeluihin. Tutustuttaminen Marsut voi tutustuttaa toisilleen monella tapaa. Toiset antavat marsujen tutustua toisiinsa vapaana enemmän tai vähemmän puolueettomalla maaperällä, toiset laittavat uuden tulokkaan häkin vanhan häkin viereen tai jakavat yhden häkin kahtia, jolloin molemmilla on oma puoli. Toiset taas laittavat uuden marsuun suoraan vanhan häkkiin. Näistä kaikista tavoista kukin voi valita sen minkä uskoo marsuilleen parhaiten sopivan. Itse olen aluksi pitänyt marsut eri häkeissä siten, että häkkien luukut ovat auki ja marsut pääsevät jalottelemaan vapaasti huoneessa ja vierailemaan toistensa häkeissä. Yöksi olen sulkenut marsut eri häkkeihin. Muutaman päivän päästä olen ottanut toisen häkin kokonaan pois käytöstä jolloin marsut asuvat lopulta samassa häkissä. Jotkut suosittelevat kuivikkeiden vaihtamista ennen uuden marsun tuloa, jolloin vanhan marsun omat hajut eivät ole niin voimakkaana läsnä ja alue on ”puolueettomampi”. Samasta syystä myös suositellaan marsujen tutustuttamista sellaisessa paikassa missä ei ennestään ole vanhan marsun hajuja. Aina ei onnista Joskus marsujen kemiat eivät vain kertakaikkiaan kohtaa. Silloin kun kinaaminen ei ole enää satunnaista, marsuilla on haavoja tai toinen marsuista jää jatkuvasti alakynteen tai vaikuttaa stressaantuneelta, on syytä erottaa marsut toisistaan. Kokonaan niitä ei kuitenkaan tarvitse toisistaan eristää, sillä vaikka ne eivät samassa häkissä toimeen tulleetkaan, niistä voi silti olla seuraa toisilleen kun ne ovat haju-, näkö- ja/tai kuuloyhteydessä. Myös lattialla samaan aikaan jalotteleminen saattaa onnistua. Näin myöskään riitelevien marsujen ei tarvitse olla kokonaan vailla lajitoveria. Ja joskus voi käydä niinkin, että aiemmat riitapukarit ystävystyvät uudestaan kun ovat saaneet vähän ”hajurakoa”. 
<< Takaisin |