         Luvaton kopiointi kielletty! .: copyright-merino2006:. |
Marsuharrastajat.Com |
Ruokinta Marsun ruokinta tiivistettynä: 1. marsulla tulee aina olla saatavilla raikasta vettä ja hyvälaatuista heinää 2. marsun tulee saada riittävästi C-vitamiinia päivittäin 3. tuoreruokaa olisi hyvä antaa vähintään kerran parissa päivässä 4. ruoki marsua laadukkaalla pelletillä/siemenseoksella 5. puhdista ruokakupit ja juomapullot säännöllisesti 6. vältä äkillisiä ruokavalion muutoksia 7. anna marsun hampaille jyrsittävää Heinä Heinä on marsun ruokavalion perusta, josta se saa kuitua. Mikään ei voi korvata heinää marsun ruokavaliossa. Hyvälaatuinen heinä on vihreää, hyvän tuoksuista ja pehmeää, eli se sisältää pääasiassa heinän lehtiosia ja vain vähän korsia. Jotkut marsut tosin saattavat pitää myös hieman kortisemmasta heinästä. Tärkeintä on, että heinä maistuu marsulle. Huono heinä on pölyistä, kellastunutta ja siinä on lähes ainoastaan heinän korsiosia. Homeista heinää ei saa missään nimessä antaa marsuille!  Timoteivoittoinen sekaheinä on marsuille soveliasta. Timotein lisäksi heinässä voi olla muita niittykasveja, apilaa, voikukkaa ja ratamoa. Heinää tulisi aina olla vapaasti marsun saatavilla. Heinä pysyy siisteimpänä heinätelineessä, mutta silloin tällöin sitä voi laittaa myös suoraan häkin pohjalle, sillä marsut rakastavat heinän seassa möyryämistä. Vesi Marsuilla tulee aina olla saatavilla puhdasta ja raikasta vettä. Jääkylmästä vedestä herkimpien marsujen vatsa saattaa mennä sekaisin, eli sitä kannattaa välttää. Vesi tarjotaan marsuille tai kaneille tarkoitetusta juomapullosta. Marsu juo noin 1-2 desilitraa vuorokaudessa tai enemmän/vähemmän riippuen kuinka paljon se saa tuoreruokaa. Juomapullo tulee puhdistaa noin kerran tai pari kertaa viikossa. 
 Tuoreruoka Marsuille on hyvä antaa tuoreruokaa päivittäin tai joka toinen päivä. Tuoreet kasvikset ovat hyviä vitamiinien ja muiden ravintoaineiden lähteitä. Kesällä ulkoa kerätyt tuoreruoat, kuten muun muassa ruoho, voikukka, piharatamo, vesiheinä ja apila (pieninä määrinä), ovat erityisen hyviä vitamiinin lähteitä ja niitä kannattaakin antaa läpi kesän, jos siihen vain on mahdollisuus. Joitain kasveja voi myös kuivattaa talveksi, jolloin ne tuovat mukavaa piristystä pimeään talveen. Pihalta kasveja kerättäessä on tärkeää antaa vain sellaisia kasveja, jotka tunnet ja tiedät marsuille vaarattomiksi, sillä luonnosta löytyy myös haitallisia ja peräti myrkyllisiä kasveja. Ensisijaisesti marsuille syötetään lähinnä juureksia, kuten esimerkiksi porkkanaa ja lanttua. Niitä tukemaan kannattaa antaa myös muunlaisia kasviksia, kuten tomaattia, selleriä ja kurkkua. Pientä vaihtelua ruokavalioon voi tuoda antamalla marsuille silloin tällöin myös hedelmänpalasia, esimerkiksi omenaa. Aivan kaikki kasvisruoka ei kuitenkaan ole marsuille sopivaa, kiellettyjen listalle kuuluvat muiden muassa sipulikasvit, peruna ja avokado. Tuoreruoka on huuhdeltava ennen marsuille antamista.  Pelletit ja siemenseokset Pellettien ja siemensekoitusten tarkoitus on täydentää marsun ruokavaliota. Pellettien hyvä puoli on se, että marsu ei voi valikoida ruoastaan herkullisimpia paloja kuten siemenseoksesta. Näin se saa varmasti kaikkia pelletin ravintoaineita oikeassa suhteessa. Monissa siemenseoksissa saattaa myös olla lihottavia pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Tällaisia kannattaa välttää, samoin runsaasti väriaineita sisältäviä seoksia. Marsu on kasvinsyöjä, joten laadukas marsunruoka ei sisällä eläinperäisiä ainesosia. Myöskään rasvaa ei tulisi olla liikaa. Pellettiä/siemenseosta voi pitää marsulla tarjolla melko vapaasti, mutta jos marsu alkaa pyöristyä uhkaavasti, tulee pelletin saantia rajoittaa. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää muutamaa ruokalusikallista pellettiä/marsu/päivä, mutta tämäkin on marsukohtaista. Kasvavan, kantavan ja imettävän marsun ravinnontarve on erilainen verrattuna tavalliseen aikuiseen marsuun. Useilla pelletivalmistajilla on erikseen niin sanotut ylläpitorehut ja kasvatusrehut, joista jälkimmäisellä ruokitaan marsuja, joilla on kasvanut ravinnontarve. Pelletti/siemenseosmerkin valintaan ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Se, mikä toimii hyvin toisen marsuilla, ei ehkä ole paras vaihtoehto jollekulle toiselle. Jokaisen marsunomistajan täytyy itse miettiä eri ruokien haittoja ja hyötyjä suhteessa muihin merkkeihin ja päättää sitten mitä merkkiä marsuillensa antaa. Ja loppujen lopuksi ruokinnan oikeellisuus ei näy heti, vaan vasta pitemmällä aikavälillä. Jyrsittävää Marsun hampaat kasvavat jatkuvasti, jonka takia ne tarvitsevat työtä pysyäkseen sopivan pituisina. Jyrsittäväksi sopivat mm. lehtipuiden oksat (esim. omenapuu), näkkileipä sekä kuivattu ruisleipä. Myös heinän syönti kuluttaa hampaita. C - vitamiini Ihmisten tavoin marsutkaan eivät pysty itse tuottamaan C-vitamiinia elimistössään. C- vitamiini, eli askorbiinihappo, on vesiliukoinen vitamiini, joten se ei varastoidu elimistöön vaan poistuu aikanaan virtsan mukana. Siksi vitamiinin saanti on varmistettava päivittäin. Marsujen C-vitamiinin tarve on noin 10-25 mg/vrk. Sairaana tai tiineenä ollessa C-vitamiinin tarve kaksin- tai jopa kolminkertaistuu. Osan C-vitamiinista marsu saa tuoreruoan mukana. Myös marsuille takoitettuihin pelletteihin on yleensä lisätty C-vitamiinia, mutta se ei yksistään riitä C-vitamiinin lähteeksi, sillä osa vitamiinista tuhoutuu ilman ja valon vaikutuksesta. 
Jotta riittävä askorbiinihapon saanti tulisi turvattua, sitä on hyvä lisätä säännöllisesti marsun ruokaan, jopa päivittäin. Kesällä marsut tosin tavallisesti saavat paljon ulkoa kerättyä tuoreruokaa, ja ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Myös kauppojen vihannesten vitamiinipitoisuudet saattavat olla suurempia. Siksi kesällä C-vitamiinia voi antaa hieman vähemmän/harvemmin. Koska C-vitamiini on vesiliukoinen, kovin suurta yliannostusvaaraa ei ole. Jatkuva suuri yliannostus tuskin kuitenkaan on pidemmän päälle terveellistä. Kaikista varminta turvata marsun C-vitamiinin saanti olisi liottaa vitamiini pieneen määrään vettä ja tarjota vesi marsulle ruiskulla suuhun. Marsun sairastaessa tämä voikin olla suositeltava tapa, mutta päivittäin, varsinkin useamman marsun omistavalle, tämä tapa on melko vaivalloinen. Toinen varma, mutta helpompi tapa on antaa marsulle C-vitamiini tuoreruoan, esimerkiksi ohuen kurkkusiivun päälle ripoteltuna. C-vitamiinin voi myös sekoittaa marsun juomaveteen, mutta silloin annostelussa on huomioitava, että valo ja ilma vähentävät veden vitamiinipitoisuutta melko nopeastikin. Juomapulloon annostelun haittapuolena on myöskin se, että on vaikea arvioida kuinka paljon kukin marsu todellisuudessa vitamiinia saa. Marsuille tarkoitettua C-vitamiinia myydään apteekeissa ja eläinkaupoissa. Ihmisille tarkoitetut valmisteet saattavat sisältää paljon ylimääräisiä maku- ym. aineita, eivätkä siksi välttämättä sovi marsuille.  Mineraalikivet Marsuille on myytävänä erilaisia suola- ja kalkkikiviä. Suolakivestä marsu saa suoloja, erilaisia kivennäis- ja hivenaineita. Kalkkikivestä, kuten nimestä käy ilmi, marsu saa kalkkia. Mineraalikivet eivät ole välttämättömiä, etenkään jos marsun ruokavalio on muuten kunnossa. Ainakin suolakivestä saattaa joskus olla jopa haittaa, kun marsut innostuvat nuolemaan suolakiveä niin kovasti, että ramppaavat jatkuvasti vesipullon ja suolakiven välillä. Silloin suolakivi on syytä ottaa kokonaan pois, sillä liika suola ei ole terveellistä. Toisaalta jotkut marsut eivät koske mineraalikiviin juuri ollenkaan. Ruokavalion muuttaminen Marsulla ravinnon imeytyminen tapahtuu pääasiassa paksusolessa, jossa on tietynlaiseen ruokavalioon sopeutunut tehokas mikrobikanta. Äkilliset muutokset ruokavaliossa saavat aikaan sen, että suoliston mikrobikanta ei ehdi sopeutua, ja seurauksena voi olla ripulia. Siksi esimerkiksi pellettimerkkiä vaihdettaessa on suotavaa sekoittaa uutta merkkiä muutaman päivän ajan vanhan sekaan ja vaihtaa merkki näin vähitellen uuteen. Pellettimerkin vaihdos ei ehkä ole niin suuri muutos ruokavaliossa, että se aiheuttaisi suolisto-ongelmia, mutta erityisen tärkeää vähittäinen totuttaminen on keväällä, kun marsua aletaan ruokkia tuoreella ruoholla. Talvikauden aikana kauppojen tuoreruokien vitamiinipitoisuudet ovat tavallisesti hieman alhaisempia, ja jos kesällä marsu päästetään yhtäkkiä ulkoaitaukseen pariksi tunniksi syömään mahansa täyteen ravinteikasta tuoretta ruohoa, voi seurauksena olla pahakin ripuli. Siksi on tärkeää aloittaa vain pienestä tukosta ruohoa ja kasvattaa määrää pikku hiljaa. Päivitetty viimeksi 25.1.2009 << Takaisin |